logo.png

Hi you!

Welcome to my website.

Here I share my thoughts and document my adventures in life, style etc.

I try to follow my heart and listen to my intuition. Hope you do the same.

Remember to smile.

And love.

Rakkaudesta, osa I

20181009_103311_0001.png

Tätä olen miettinyt pitkään. Olen halunnut kirjoittaa rakkaudesta. Rakkaudesta, joka on, huolimatta siitä, ketä kohtaan sitä tuntee. En siis välttämättä tarkoita parisuhteissa esiintyvää rakkautta, vaan rakkautta, joka näkyy joka paikassa. Kaikissa ja kaikessa. Rakkaus vain on niin voimallinen jo sanana, etten ole oikein uskaltanut, enkä siksi myöskään ole aikaisemmin antanut tekstille aikaa.


Tunnen, etten tiedä rakkaudesta mitään. Enkä edes yritä tietää siitä mitään. En halua esiintyä minään rakkauden Ahtisaarena, en vastauksen antajana, enkä edes auttajana. Kuitenkin olen aina kokenut, että minun kuuluu muistuttaa rakkaudesta, niin itseäni kuin muitakin. Yrittää kirjoittaa siitä. Ihmisenä. Antaa ihmisenä ihmiselle. Silläkin uhalla, että minua pidetään haihattelijana. Sillä jos se, että uskoo rakkauden auttavan meitä ihmisiä kohtelemaan toisiamme hyvin, on haihattelua, olen mielelläni haihattelija. ;)


Tiedostan kyllä, että sinulla on oma käsityksesi rakkaudesta. Meillä kaikilla on. Mutta silti haluan sinun muistuttavan itseäsi rakkaudesta, joka on. Itsessäsi. Itseäsi ja muita kohtaan. Joka päivä.

20180806_095921-01.jpeg


Tiedän rakkaudesta ainakin sen, etten ole aiemmin tiennyt siitä mitään. Olen rakastanut jotain, mitä ei ole ollut olemassakaan – mielikuvaa siitä, mitä olen halunnut olla, mitä olen halunnut toisen olevan. Olen ihannoinut rakkautta, jonka olen halunnut saavuttaa ja olen miettinyt liikaa sitä, millaisena olen halunnut minun, rakkauteni ja rakkauden kohteeni esittäytyvän. Kun katson taaksepäin, huomaan, että olen kyllä rakastanut ja antanut itsestäni jotain. Mutta jotenkin niin sulkeutuneena. Pelokkaana. Vaativana. Jotain rakkaudelta takaisin haluavana. Etsivänä. Olen varmistellut sen lopputulemaa, pitänyt kiinni. Ominutkin.


Älä ymmärrä minua väärin; kyllä rakkaus voi pelottaa, kyllä siltä voi jotain haluta ja sitä voi etsiäkin. En tarkoita sitä. Tarkoitan sitä, että liian usein me keskitymme liikaa siihen, miltä rakkauden tulisi tuntua. Siihen, mitä sen tulisi meille antaa, ja mitä me itse siltä haluamme. Yritämme kuvailla sitä sanoin, lokeroida sitä, antaa sille merkityksiä. Omistaa sen. Pitää omanamme. Yritämme myös kertoa muille, millainen rakkaus on rakkautta. Kuka saa rakastaa ja ketä. Ja millä tavalla.


Rakkautta ei kuitenkaan voi ohjata, ei lokeroida, ei määritellä, ei rajata, eikä omistaa. Näin tehdessämme menetämme jotain siitä kauneudesta ja vapaudesta, joka rakkaudessa on, emmekä näe, että rakkaus on vain. Meissä kaikissa. Huolimatta siitä, mitä teet. Jos vain annat sen olla. Ja se on, vaikka annat sen mennä. Etenkin silloin.


Olen miettinyt, että jos emme voi tai osaa sanoin kuvailla rakkautta, miten rakkaudesta sitten voisi puhua? Pitäisikö sen antaa olla ja näyttäytyä nöyränä siellä, missä sille on tilaa? Vai pitäisikö siitä muistuttaa itseään? Puhua niin, että osaisimme ja uskaltaisimme rakastaa? Että muistaisimme valita rakkauden. Itseämme ja muita kohtaan. Silloinkin, kun pelkäämme.


Olen miettinyt hetkiä, joissa rakkaus eksyy, loppuu. Mihin rakkaus katoaa? Vai katoaako se? Pitkän parisuhteeni loppuessa luulin, etten voisi enää koskaan rakastaa. Etten löytäisi rakkautta enää. Miten väärässä olinkaan! Vasta nyt ymmärrän, että ei rakkauden ilmenemiseen tarvita parisuhdetta, vaikka parisuhteissa esiintyvä rakkaus kaunista onkin. Ei rakkaus lopu koskaan. Se vain muuttaa muotoaan, löytää uusia kohteita, ilmenee mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Ja meissä kaikissa.


Milloin viimeksi sinä koit rakkautta? Tunsitko sen, kun silitit hänen kättään? Hänen, josta välität. Kun näit lemmikkisi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan? Vai kuulitko rakkauden, kun kuuntelit kahvilassa salaa ystävysten välistä aitoa keskustelua? Tai ehkä rinnassasi tuntui polte, kun silmäsi jäivät katsomaan äitisi perään hänen lähdettyään yhteisen arkisen hetken jälkeen luotasi.


Ketä tai mitä sinä rakastat? Kuka tuo sinulle onnen tunteen? Kerro se hänelle. Näytä, että välität.


XX

By Ulrika

20181009_103552_0001.png

Hetkissä elämä - The moments we have

Inspirational styles - Collage I