logo.png

Hi you!

Welcome to my website.

Here I share my thoughts and document my adventures in life, style etc.

I try to follow my heart and listen to my intuition. Hope you do the same.

Remember to smile.

And love.

Omansa joukosta muiden

Johanna Kurkelan laulussa Muita enemmän lauletaan näin: ”Voiko tuntea omansa joukosta muiden, tuhansista tunnistaa?”

Laulu tuli mieleeni, kun ihmettelin, miksi joku ihminen tuntuu niin hyvältä. Tekemättä mitään sujahtaa sydämeen, puikkelehtii sisimpään, siihen tarkoin varjeltuun. Ja miksi joku toinen ei herätä oikein mitään tunnetta, ei saa minussa aikaan liikettä, ei kosketa, ei sovi samaan kohtaan, ei kanssani samalle reitille?

PSX_20190321_152318.jpg



Jos tarkastelisin tunteita ja ajatuksia puhtaasti luonnontieteiden tai historian valossa, vastaus voisi liittyä esimerkiksi geeneihin, ympäristöön ja hormoneihin. Mutta en ole kiinnostunut pelkästään tieteellisesti todistetuista faktoista, sillä koen, että me ihmiset olemme enemmän kuin kehon nesteitä, ilmiöitä ja yhdisteitä. Meissä on mielestäni paljon sellaista, mitä ei voi järjellä selittää. Sellaista, mitä vain sydän ymmärtää. Jos ymmärtää.

Oletko jossain arjen tekemisen keskellä pysähtynyt tunteeseen, että kaikki on hyvin juuri nyt? Ollut ehkä jonkun kanssasi samoille asioille nauravan kanssa, tuntenut välillänne olevan yhteyden. Juuri tuota tunnetta tarkoitan. Sitä, miten toinen on tuttu, vaikka ei olekaan. Ihmisten välinen välitön kemia sekä kiehtoo että ihmetyttää minua.



PSX_20190321_152514.jpg

Tavallaan on pysäyttävääkin miettiä, miten kummallisten tapahtumaketjujen kautta siihen hetkeen oikeat ihmiset ilmestyvät poluillemme. Oletko sinä koskaan miettinyt, miksi joku ihminen on elämässäsi tai miksi juuri ystäväsi ovat ystäviäsi? Oletko huomannut, että joku on tuntunut omalta, tunnistettavalta, polullesi sopivalta? Ja oletko tehnyt jotain tuollaisen ihmissuhteen etenemisen kannalta oikeaa, vai ovatko sinulle sopivat ihmiset vain tulleet, olleet, jääneet ilman selittävää syytä?

Ihmisten välinen yhteys, joka syntyy ilman painetta, yrittämistä tai tekemistä on mielestäni samaan aikaan harsomaisen hauras ja vavisuttavan vahva. Kun ei ole tehnyt mitään löytääkseen yhteyden, ei myöskään voi oikein millään tavalla varmistaa yhteyden säilymistä. Mutta jos yhteys kahden omana itsenään esillä olevan ihmisen välillä on syntynyt, voisiko se jatkuakin samalla keinolla? Olemalla se, mitä on. Ja antamalla toisen olla sitä, mitä hän on.

PSX_20190321_152618.jpg

Ihmissuhde, jossa toisen ihmisen lähettämä energia vaikuttaa itseeni, on toisinaan ärsyttävälläkin tavalla kasvamaan pakottava. Sellainen, jossa joudun kohtaamaan itseni, pelkoni, varjoni. Kaiken. Olla mitä olen tai olla olematta ollenkaan.

Minulla on eräs ihmissuhde, jossa me molemmat vielä hapuillen etsimme omaa tapaamme olla paljaana, lähellä toista, etsimme turvaa antaa itsestämme enemmän kuin uskaltaisimmekaan. Sellainen, jossa me kokeilemme toisiamme, tunnustelemme toistemme tarkoitusperiä, kyseenalaistamme ja keskustelemme.

PSX_20190321_152418.jpg

Vaikka tuo ihmissuhde on minulle tärkeä, en kaikesta puheestani huolimatta aina osaa kertoa tunteistani niin, että hän ymmärtäisi. Hämmennyn usein omasta käytöksestäni, tunteideni voimakkuudesta. En ymmärrä itseäni, enkä varsinkaan käytökseni vaikutusta toiseen. En myöskään oikein käsitä hänen tapaansa toimia, enkä ymmärrä, miksi hän reagoi niin vähäeleisen rauhallisesti silloin, kun odotan enemmän ja raivokkaan hyökkäävästi silloin, kun oletan hänen olevan hiljaa.

Ymmärrän kuitenkin, että hänessä on jotain alkukantaisen vetovoimaista, pelottavankin houkuttelevaa. Hänessä on jotain tuttua, turvallista, kotia. Jotain omaa. Hänen seurassaan minä nauran. Hihitän, vaikka en edes haluaisi. Kun minä nauran, hän hymyilee ujoa hymyään, sellaista hieman vinoa. Hänellä on kädet, joihin käteni sopivat. Ja hänellä on kauriin silmät. Kauniit kauriin silmät.

<3 By Ulrika

P.s. Kun kuvasin tämän tekstin kuvia, herkistyin. Kyynel silmäkulmassa kuvasin tuota kuivunutta kasvia ja nautin sen tuomasta ilosta, hetkestäni sen kanssa. Olin kiitollinen ja mietin, kuinka kaunis jokin noin hauras onkaan.

Millainen on ihminen roolisi takana?

Varjon takana valoa