logo.png

Hi you!

Welcome to my website.

Here I share my thoughts and document my adventures in life, style etc.

I try to follow my heart and listen to my intuition. Hope you do the same.

Remember to smile.

And love.

Millainen on ihminen roolisi takana?

Muistan lukioajoiltani erään tilanteen, jossa luokkatoverini pitkän huolestuneen tuijottamisen jälkeen kysyi, oliko minulla kaikki hyvin. Olin kuulemma ollut sinä päivänä kovin hiljainen. Kysymys tuntui hassulta, ja edelleen mieleeni piirtyy tuossa hetkessä kokemani hämmennyksen voimakkuus. Se, mikä hänelle näyttäytyi vieraana, outona piirteenä minussa, oli itse asiassa enemmän minua kuin se rooli, johon olin itseni luokkahuoneessa asettanut. Oli hyvin herättävä kokemus huomata, että oma käsitykseni tilanteesta oli aivan erilainen kuin hänen: olin kokenut, että kerrankin uskalsin olla hiljaa tuon ihmisen seurassa ja että minulla oli vihdoinkin rohkeutta näyttää toinen, ehkä jopa todellisempi, puoli itsestäni hänelle, ja hän ajatteli siinä hetkessä minun olevan joku muu kuin olin.

PSX_20190321_151600.jpg

Tuon kysyjän kaltaisia ihmettelijöitä olen kohdannut myöhemminkin, ja olen pohtinut, miksi kykymme nähdä ja kohdata toinen rajoittuu usein tiettyjen roolien antamiseen, ottamiseen ja niiden ylläpitämiseen. Kun kohtaamme uuden ihmisen, lokeroimme kovin helposti toinen toisemme johonkin meille itsellemme sopivaan koloon ja otamme itse vuorovaikutuksessa jonkun roolin suhteessa toiseen. Toisinaan roolit auttavat meitä toimimaan, toisinaan ne tukahduttavat todellisen minämme. Jos kietoudumme liikaa meille tarjottuihin rooleihin, emme välttämättä ajan myötä enää itsekään tiedä, kenen versio itsestämme on se todellinen. Emmekä ehkä tiedä, onko mikään niistä.


Pelaamme ihmissuhteissa rooliemme mukaan, koska ajattelemme, että emme voi muutakaan. Tai sitten emme ajattele lainkaan ja toimimme tiedostamatta. Joskus, kun jokin rooli tuntuu raskaalta, ihminen, jonka seurassa tuota roolia käyttää, alkaa myös tuntua työläältä. Vuorovaikutus tuntuu teennäiseltä, pinnalliselta. Lopulta ihmissuhteesta on helpompi vetäytyä kuin näyttää toiselle todellinen ihminen maskin takaa. Huomionarvoista on myös se, että usein tunnistamme toisissa erilaisia rooleja, mutta emme välttämättä huomaa, että saatamme omalla roolillamme asettaa toisen juuri siihen rooliin, jota hän seurassamme käyttää. Millaisia rooleja sinä tunnistat itsessäsi? Ja kuka ne on sinulle antanut, vai oletko ne itse tietoisesti tai tiedostamatta ottanut? Mitä jos seuraavan kerran olisit vain, ilman kuorta, ilman roolin tuomaa turvaa? Millainen sinä silloin olisit?

20190326_151458.jpg

Aika ajoin kuulen jonkun määrittelevän minut sosiaaliseksi, iloiseksi, nauravaksi. Minun sanotaan olevan ulospäinsuuntautunut, ekstrovertti, kaikkien kaveri, jutustelija, höpöttäjä, ilopilleri. Rohkea, innostunut, intoilija, turhan nauraja, hihittelijä, lääkkeet unohtanut, teatterikorkeaan sopiva, esittäjä. Mitä ikinä.


Mielenkiintoista on, etten kovinkaan usein tunnista itseäni noista toisten tekemistä luonteeni kuvauksista. Arviot minusta liittyvätkin usein rooleihin, joihin olen turvautunut ryhmässä ollessani. Rooleihin, joiden olen ajatellut sopivan tilanteisiin paremmin kuin se minä, joka todella olen. Kyllä, olen usein iloinen ja innostun helposti, mutta koen olevani itseni myös silloin, kun seikkailen sisäisessä maailmassani, kun vetäydyn lukemaan ja pohdiskelemaan maailmaa tai silloin, kun saan olla vain, ilman odotuksia siitä, että minun tulisi puhua, täyttää hiljaisuus.



Ristiriitaista saattaa joillekin kohtaamilleni ihmisille olla se, että olen oma itseni sekä puheliaana että hiljaisena itsenäni. Näiden kahden puoleni vuoksi olen juuri se kuin olen, enkä enää koe yhtä suurta tarvetta peitellä toista puoltani kuin ennen. Rakastan tarinoita, ja siksi myös ihmisiä. Janoan kuulla lisää erilaisista taustoista, elämänvalinnoista, intohimoista. Kyselen paljon, koska uteliaisuuttani en voi jättää asioita sikseen. Mutta rakastan kuitenkin yhtä paljon, tai ehkäpä vielä hieman enemmän, myös sitä, että saan olla yksin, pohtia elämää, istua hiljaa ja tuijottaa merelle. Työntää ihmiset ja heidän minulle asettamansa roolit kauemmas. Olla vapaa. Siksi usein ajankin turvapaikkaani, jonnekin veden ääreen, ja olen vain hiljaa. Rauhassa. Noissa hetkissä sydämeni lepää. Tunnen olevani minä, ilman rooleja.


PSX_20190321_151528.jpg

Olen onnekseni kohdannut myös ihmisiä, joiden en koe asettavan minua mihinkään rooliin ja joiden seurassa en itse tunge itseäni minulle sopimattomaan lokeroon. Ihmisiä, jotka ovat vapaasti sitä, mitä ovat ja jotka antavat minun olla sitä, mitä olen. Saan olla samaan aikaan utelias ja vetäytyvä, innostunut ja pelokas. Ekstrovertiltä vaikuttava introvertti. Ihminen ilman kategoriaa, ilman luokitusta. Rakastan noita ihmisiä, niitä, joiden seurassa voin olla yhdessä yksin. Istua hiljaa, selittämättä. Avoinna, ilman tarvetta suojaan. Täydellisen keskeneräinen, ihminen.


Kuka sinä todella olet? Kenen seurassa sinä olet sinä, ilman roolia, ilman tarvetta olla jotain? Pidä hänestä kiinni.

Ihanaa perjantaita!

<3 By Ulrika

Omansa joukosta muiden