logo.png

Hi you!

Welcome to my website.

Here I share my thoughts and document my adventures in life, style etc.

I try to follow my heart and listen to my intuition. Hope you do the same.

Remember to smile.

And love.

Eivät ne aukea, vääriä kun ovat

Believing that the dots will connect down the road will give you the confidence to follow your heart.
— Steve Jobs

Miksi yritämme usein jotain sellaista, minkä tiedämme olevan enemmän kuluttavaa kuin antavaa? Miksi palaamme suhteisiin, joissa meillä ei ole hyvä olla tai jäämme työpaikkaan, missä emme voi läikkyä yli rajojemme? Miksi yritämme avata ovia, jotka eivät aukea meille?

Olen elämäni aikana hakenut jos jonkinlaista työpaikkaa. Olen toinen toisensa jälkeen lähettänyt hakemuksia, omasta mielestäni hyviäkin. Jatkuva oman paikan etsimiseni on ollut jopa hyvä vitsi, ja veljeni, maailman paras härnääjä, sanoo, ettei toista yhtä montaa työpaikkaa hakenutta olekaan. Hän sanoo sen poikamaisen kevyellä tavallaan, sillä, joka huvittaa minua suuresti. Ja minä nauran, sillä tiedämme noissa hetkissä molemmat, etten ole saanut kovinkaan montaa hakemistani paikoista. On sanomattakin selvää, että veljeni on yksi lempityypeistäni.

PSX_20181121_123010.jpg

En tiedä, mitä edes etsin. Ehkä jotain sellaista, mitä minulla joskus jo oli. Etsin kotia, majapaikkaa, etsin vaihtelevia olosuhteita, itseni kaltaisia ihmisiä, uusia tilanteita. Paikkoja, joissa en ole koskaan aiemmin käynyt. Ja koska olen niin utelias, en ole oikein pysähtynyt ymmärtämään, etten edes ehkä soveltuisi automyyjäksi, en tarjoilijaksi, enkä kaupungin virastoon. Olen kai paikkoja hakiessani ajatellut, että kaiken voi oppia, jos vain intoa riittää. Ja intoahan riittää.

Olen kuitenkin saanut huomata, ettei kaikkea voi oppia, enkä minä kuulu joka paikkaan. En tietenkään. Minun on vain ollut vaikea uskoa tai hyväksyä, etten kelpaa. Ettemme ole sopivat toisillemme, minä ja autokauppa.

Mutta eivät seikkailuni työnantajien kanssa ole olleet turhia: Hakemusteni vuoksi olen saanut löytää itseni aivan uskomattomista paikoista ja työhaastatteluista. Sellaisista tilanteista, joiden aikana olen huomannut, etten kuulu ainakaan siihen. En juuri hakemaani paikkaan. Sen on usein ymmärtänyt haastattelijanikin. Ja usein myös muut haastateltavat.

Eräässä haastattelussa pohdimme matkaani yhdessä haastattelijani kanssa. Haastattelijani oli nainen, paikan matalaääninen, karismaattinen johtaja. Hän oli kutsunut minut haastatteluun, koska halusi nähdä, kuka on niin hullu, että hakee paikkaa, johon ei sovellu ollenkaan. Siinä sitten nauroimme, niin no, minulle, ja kahvittelimme hyvässä hengessä. Muistan edelleen tuon naisen: hänessä oli inspiroivaa ylväyttä ja naisellista lempeyttä samaan aikaan. Ajattelin silloin, että tuollainen johtaja minäkin haluaisin olla.

PSX_20181004_115417.jpg

Niin, usein asioilla on joku muu tarkoitus kuin se, mitä alkuun ajattelimme. Tuolla minun ja ihanan, ylvään johtajanaisen kohtaamisella oli käänteentekevä vaikutus: tajusin viimein, että ovet, jotka eivät ole auenneet helposti, eivät ehkä ole tarkoitettu aukaistaviksi.

Olin aiemmin ajatellut, että minun pitää vain yrittää runnoa ovea hieman kovempaa, kokeilla jokaista nipussa olevaa avainta, tunkea ja rassata, pakottaa väkisin tai hioa kulmista parempaan istuvuuteen. Olin ajatellut, että muuttaessani pienesti jotain, yrittäessäni vähän enemmän, työpaikka joku päivä irtoaisi. Mutta eihän se niin mennyt. Ei tietenkään. Ymmärsin, ettei mitään voi runnoa paikalleen. Tai no voi, mutta ei se tunnu hyvältä, eikä se ainakaan ole pitkäaikainen ratkaisu.

Tämä koskee mielestäni kaikkea elämässä: jos jokin ystävyyssuhde ”ei oikein lähde” tai joku ihminen ei kiinnostu minusta tai minä hänestä, niin ehkä niin on parempi. Ehkä silloin tulisi vain antaa olla, ilman draamaa tai syyttelyä, ilman vikalistoja ja negatiivista itsesäälissä rypemistä. Ehkä silloin pitäisi irrottaa ote, hellittää, avata jännityksestä tai pahasta olosta valkoisiksi muuttuneet rystyset. Hengittää ja antautua.

Luulen, että moni on onneton juuri siksi, että jotain sellaista, mitä ei ole tarkoitettu alun perinkään yhteen, yritetään tunkea näennäisesti puskien, jopa väkisin, toistensa yhteyteen. Mutta ihminen, joka ei tunnu hyvältä, ei ole sinulle hyvä. Hän ei kuulu polullesi. Työpaikka, jossa et oikein osaa olla oma itsesi, ei ole sinun työpaikkasi. Eivätkä tilanteet, joissa huomaat hengittäväsi vain pinnallisesti tai tuntevasi, ettei sinua ymmärretä, ole sinulle parhaaksi.

PSX_20181002_160432-1.jpg

Joten päästä irti. Päästä irti kaikesta, mikä ei tule sinulle helposti. Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö meidän tulisi yrittää. Tietenkin täytyy, ja jossain määrin jopa enemmän. Tarkoitan sitä hetkeä, kun huomaat olevasi paikassa, elämäntilanteessa, joka ei ole sinun. Joka ei heijasta arvojasi. Ihmisiä, jotka eivät puhu kanssasi samaa sydämen kieltä. Sitä hetkeä, kun huomaat hiovasi kulmiasi, jotta voit sulautua. Olla kuin muut.

Niissä hetkissä huomaa, ettei sinun tarvitse muuttua. Ja usko, että tulee uusia hetkiä, niitä, joissa sinun ei tarvitse tehdä mitään ja olet täysin sopiva, juuri siitä ovesta meneväksi ja juuri siinä olevien ihmisten kanssa yhteyteen tarkoitettu.

<3 By Ulrika

Kuka on tuo nainen?

Kuka kuulee nuorta?